52 Ihmepelastus

Tamperelainen suojatie

Tampereen valtatieltä Jokikadulle.

 

Tapaus on 1960-luvun lopulta loppukesältä, jolloin suojatiellä ei ollut liikennevaloja eikä 

edes suojatien osoittavaa liikennemerkkiä pylväineen.

Asuin silloin Viinikan kaupunginosassa ja työpaikkani sijaitsi Hatanpään valtatiellä Hatanpään suunnalla. 

Kuljin työmatkat jalkaisin. 

Eräänä aamuna kävelin tapani mukaan reipasta vauhtia työpaikalleni aamulla seitsemän jälkeen.

Olin tulossa Tampereen valtatien jalkakäytävää pitkin rautatien alikulun kohdalle ja 

siirryin jalkakäytävän vasempaan sivuun.

Yllättävältä taholta minulle sanottiin korvin kuultavalla tavalla: "Kaksi askelta oikealle". 

 
Kuvaan olen lisännyt vaalean ympyrän, joka kuvaa sitä paikkaa, jossa oli menossa 
kun käsky tuli ottaa kaksi askelta oikealle!
 

Käsky oli vetoava ja en yhtään aikaillut sen toteuttamista, vaan aivan samassa siirryin kaksi askelta oikealle päin. 

Jalkakäytävä on tällä kohdalla melko kapea ja olin kahden oikealle otetun askeleen 

jälkeen aivan lähellä betonista sillan seinämää.

Kun olin ottanut reippaasti nämä kaksi sivuaskelta, kuulin jälkimmäisen askeleeni maahan 

osuessa takaani kaamean rysäyksen.

Hätkähdin ja katsoin olkani yli vasemmalle, josta ääni kuului.

Samalla kun katsoin, suuri auto ajoi jalkakäytävää pitkin aivan vierestäni ohitseni ja 

jatkoi kovaa vauhtia matkaansa eteenpäin kohti Hatanpään valtatien risteystä.

Hetken toivuttuani tajusin, että likakaivojen tyhjennysauto ja linja-auto olivat kolaroineet kyljittäin. 

Toisin sanoen toinen isoista autoista kiilasi jalkakäytävälle toisen autoista tässä kahden kaistan 

levyisessä ja oikealle kaartuvassa kurvissa.

Sitä en muista kumman auton alle olisin jäänyt jos minua ei olisi pelastettu juuri viimeisellä sekunnilla. 

Olisikohan se ollut viemärikaivojen tyhjennysauto? 

Sillä ei kai olisi ollut merkitystä omaisille kun heille olisi ilmoitettu uhrista jalkakäytävällä. 

Isot autot eivät edes pysähtyneet tämän kolarin jälkeen, vaikka olisi näin luullut heidän tekevän. 

Autot menivät ja minäkin lähdin varovaisesti jatkamaan matkaani työpaikalle. 

Ylitin suojatien sydän täynnä jännitystä ja ihmetystä. 

Koskaan en ole tätä tapausta unohtanut tapahtuman jälkeen.

Kuka minulle puhui siinä hetkessä kun autot olivat vielä takanani ja 

en edes aavistanut mitään pahaa tapahtuvaksi? 

Yhtään muita jalankulkijoita ei ollut samaan aikaan jalkakäytävällä. 

 

Tiesin muuten aivan heti silloin, kuka minulle puhui. 

 

Sisällä sydämessäni tunsin Herran äänen. 
Pelastuksen voi tuoda vain Hän, joka on kaiken luonut 

Hänen Pyhä Henkensä on meidän apunamme ja turvanamme täällä maan päällä. 
 
Tämä tapaus on ollut siinä mielessä mielenkiintoinen, sillä silloin sain kuulla ensimmäisen 
kerran omilla korvillani Herran puhetta. 

 
Psalmi 56:14. Sillä sinä pelastit sieluni kuolemasta, 
varjelit jalkani kompastumasta, 
että minä vaeltaisin Jumalan edessä, 
elämän valossa. 

1. Psalmi 121 

Herra on varjelijasi 

Matkalaulu. 
Minä nostan silmäni vuoria kohti – mistä minulle tulee apu? 
2. Apu minulle tulee Herralta, 
taivaan ja maan Luojalta. 
3. Hän ei salli sinun jalkasi horjua, 
sinun varjelijasi ei torku. 
4. Katso, hän, joka Israelia varjelee, ei torku eikä nuku. 
5. Herra on sinun varjelijasi, Herra on suojaava varjo sinun oikealla puolellasi. 
6. Aurinko ei vahingoita sinua päivällä eikä kuu yöllä. 
7. Herra varjelee sinut kaikesta pahasta, 
hän varjelee sinun sielusi. 
8. Herra varjelee sinun lähtemisesi ja tulemisesi 
nyt ja ikuisesti. 
 
 

Koska selviydyin tästä suojatieltä hengissä, 

vain henkisiä kolhuja saaneena, voin kysyä sinulta lukijani, 

mitäs jos sinulle kävisi suojatiellä huonosti ja et olisi tehnyt 

asioitasi selväksi Herramme kanssa?

 
Ohjelmajakson alussa on kertomus henkilöstä, joka kuuli Jumalan 
kehoituksen painaa auton jarrut pohjaan.