37 Kirous
Jeesus opettaa viikunapuun kautta, sekä toisen kerran puhdistaa temppelin.
Kertomukset ovat Markuksen evankeliumin luvussa 11:
12. Jeesus kiroaa viikunapuun
(Rinnakkaispaikka: Matt. 21:18,19)
Kun he seuraavana päivänä lähtivät Betaniasta, Jeesuksen tuli nälkä.
13. Hän näki kaukaa viikunapuun, jossa oli lehtiä, ja meni katsomaan, löytäisikö hän siitä ehkä jotakin. Mutta tultuaan puun luo hän ei löytänyt muuta kuin lehtiä, sillä ei ollut viikunoiden aika.
14. Niin hän sanoi sille: "Älköön kukaan enää ikinä syökö sinusta hedelmää." Ja hänen opetuslapsensa kuulivat sen.
15. Temppelin puhdistaminen
(Rinnakkaispaikat: Matt. 21:12-17; Luuk. 19:45-48; Joh. 2:13-22)
He tulivat Jerusalemiin. Jeesus meni temppeliin ja alkoi ajaa myyjiä ja ostajia sieltä ulos. Hän kaatoi kumoon rahanvaihtajien pöydät ja kyyhkysten myyjien istuimet
16. eikä sallinut kenenkään kantaa tavaraa temppelialueen kautta.
17. Hän myös opetti heitä sanoen: "Eikö ole kirjoitettu: 'Minun huoneeni on oleva kaikkien kansojen rukoushuone'? Mutta te olette tehneet siitä rosvojen luolan."
18. Ylipapit ja kirjanoppineet kuulivat sen ja miettivät, miten saisivat Jeesuksen surmatuksi. He näet pelkäsivät häntä, koska koko kansa oli hämmästyksissään hänen opetuksestaan.
19. Illan tultua Jeesus lähti opetuslapsineen kaupungin ulkopuolelle.
20. Viikunapuusta saatu opetus
(Rinnakkaispaikka: Matt. 21:20-22)
Kun he varhain aamulla kulkivat viikunapuun ohi, he näkivät sen kuivettuneen juuriaan myöten.
21. Silloin Pietari muisti Jeesuksen sanat ja sanoi hänelle: "Rabbi, katso! Viikunapuu, jonka sinä kirosit, on kuivettunut."
22. Jeesus vastasi: "Pitäkää usko Jumalaan.
23. Totisesti minä sanon teille: jos joku sanoisi tälle vuorelle: 'Nouse ja heittäydy mereen', eikä epäilisi sydämessään vaan uskoisi sen tapahtuvan, mitä hän sanoo, niin se hänelle tapahtuisi.
24. Sen tähden minä sanon teille: kaiken, mitä te rukoilette ja anotte, uskokaa, että olette sen jo saaneet, niin se tulee teille.
25. Kun seisotte rukoilemassa, antakaa anteeksi, jos teillä on jotakin jotakuta vastaan, niin että myös teidän Isänne, joka on taivaissa, antaisi teille anteeksi teidän rikkomuksenne.
26. [Mutta jos te ette anna anteeksi, ei myöskään teidän Isänne, joka on taivaissa, anna anteeksi teidän rikkomuksianne.]" (17)
(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Mark. 11:12-26)
Jeesus kiroaa viikunapuun
12.Oli palmusunnuntain jälkeinen maanantai, 11. päivä niisan-kuuta (suunnilleen 21. maaliskuuta). Jeesus oli luultavasti viettänyt yön taivasalla. Jos hän olisi asunut Betaniassa kolmen sisaruksen luona, hänen ei varmasti olisi tullut nälkä.
13.Viikunapuu antaa hedelmäsadon kolmesti vuodessa. Laadultaan paras kypsyy kesäkuussa. Nyt pääsiäisen edellä »ei ollut viikunain aika». Kuitenkin varhaisviikunat valmistuivat jo tähän aikaan, huhtikuussa, jopa ennen lehtiä. Niitä voi syödä, vaikka ne eivät olleet yhtä hyviä kuin kesäkuussa kypsyvät. Myöskään kolmas, elo-syyskuun jälkisato ei ollut hyvä. Siitä saattoi olla joitakin hedelmiä jäljellä puussa vielä keväällä. Puussa oli elämää, sillä siinä oli lehtiä, mutta ei hedelmää, jota sen luonnonlakien mukaan olisi pitänyt kantaa. Se erottui muista, lehdettömistä puista. Se lupasi enemmän kuin nuo, mutta petti sitä, joka tuli sen luo. Matteus kertoo puun olleen tien varressa (21:19). Se ei siis ollut kenenkään oma.
14.Tämä on Jeesuksen ensimmäinen ja ainoa tuomitseva ihmeteko, itse asiassa näytelmänomainen vertaus. Jeesus ei tuominnut puuta siksi, että se oli hedelmätön, vaan koska se oli pettävä. Lehdillään se julisti kantavansa hedelmää, mutta tämä ei pitänyt paikkaansa. Jeesus ei vain etsinyt syötävää, hän suoritti vertauskuvallisen teon. Asian ydin on se, että Jumalan kansa, Israel, oli pettänyt hedelmän tuottamisessa, ja Jumalan kirous oli kohtaava sitä (Jer 8:13; Hoos 9:10; Miika 7:1-6; Luuk 13:6-9). Yhtä nopeasti kuin puu kuihtui Jeesus olisi voinut hävittää vihollisensa, ne jotka ristiinnaulitsivat hänet. Se, että kukaan ei enää saanut syödä tämän puun hedelmää, puhuu myös siitä, että se, joka ei palvele Kristusta, ei ole arvollinen palvelemaan ketään muutakaan.
Jeesus puhdistaa temppelin
15.Ulommalla esipihalla (pakanoiden esipihalla) pidettiin pyhäkkömarkkinoita, joita johti ylimmäinen pappi ja hänen perheensä. Tätä näyttää jatkuneen aina pakkosiirtolaisuuden ajan päättymisestä lähtien. Fariseukset olivat järkyttyneet pyhäkössä laulaneista lapsista (Matt 21:15), mutta heihin ei millään tavalla vaikuttanut se, että siellä käytiin kauppaa ja vaihdettiin rahaa. Ensimmäinen temppelin puhdistus, joka tapahtui Jeesuksen toiminnan alussa (Joh 2:13 s), ei siis riittänyt. Vielä toimintansa päättyessä hänen täytyi ajaa temppelistä ulos ne, jotka häpäisivät sitä. Myyjät ja ostajat asetettiin samaan asemaan. Kummatkin ymmärsivät yhtä vähän temppelin perimmäisestä tarkoituksesta. Kyyhkyset olivat köyhille hyväksytty uhri (3 Moos 12:6; 14:22; 15:14).
16.Jeesus ei halunnut, että temppeliä käytettäisiin oikotienä. "Astia (skeuos)" voi tarkoittaa mitä tahansa kotitalousvälinettä, työkalua tai asetta. Rabbiinien määräysten mukaan temppelin läpi oli kielletty kantamasta sauvaa tai taakkaa. Tämä huomio on vain Markuksella. Kielto sai varmasti osakseen hyväksyntää hurskaiden ja tiukasti hengelliseen jumalanpalvelukseen pitäytyvien keskuudessa. Jeesus ei koskaan esittänyt vastalausetta sille, että temppeli palveli juutalaisen jumalanpalveluksen keskuspaikkana, mutta hän nuhteli sen väärinkäytöstä, varsinkin aineellisten asioiden saamasta hallitsevasta asemasta.
17.Rukoukseen tarvittavasta hiljaisuudesta ei ollut tietoakaan kaiken hälinän ja rahankilinän keskellä. Ensimmäisen kerran temppelin puhdistaessaan Jeesus sanoi temppelistä tehdyn markkinahuoneen (Joh 2:16). Nyt se oli ryövärien luola. Vrt. Jer 7:11. Kaupanteko tapahtui pakanain esipihassa. Jeesus korosti, että temppelin tuli olla »kaikkien kansojen rukoushuone». Ainut paikka, mihin ei juutalaiset pääsivät temppelialueella ja jossa he siis voivat rukoilla, oli pakanain esipiha. Täällä he joutuivat kuuntelemaan kaikkea kaupanteon aiheuttamaa meteliä.
18.Uskonnolliset johtajat pelkäsivät Jeesusta, koska hän oli uhkana heidän omalle vallalleen. Kansan hämmästys oli samanlainen tässä kuin 1:22:ssa, hänen Galileassa ollessaan. Korkeimpien uskonnollisten johtajien Jerusalemissa tekemä päätös oli sama, johon oli päädytty aikaisemmin paikallisella tasolla Galileassa (3:6). Vain yksi seikka esti heitä saattamasta aikomustaan täytäntöön, nimittäin kansan pelko. Ihmiset yleensä pitivät Jeesuksesta. Tämä uskonnollisten johtajien kansaa kohtaan tuntema pelko käy ilmi useita kertoja Jeesuksen viimeisten päivien aikana Jerusalemissa (11:32; 12:12; 14:2).
Kuivettunut viikunapuu
20.Edellisenä iltana oli ollut liian pimeää, jotta puun olisi voinut nähdä. Viikunapuun kuivettuminen juuria myöten kuvaa, että sillä ei ollut enää toivoa. Se oli täydellisesti tuhoutunut yhden yön kuluessa.
21.Vain Markus mainitsee kysyjän Pietariksi. Kiroaminen tarkoittaa tässä tuholle alttiiksi jättämistä. Tähän ei sisälly mitään moraalista tuomitsemista, koska kyseessä on puu.
22.Sana "Jumala" on genetiivimuodossa. Kreikan genetiivi ilmaisee sekä lähtökohdan että päämäärän. Tämä on uskoa, joka lepää Jumalassa, täydellisessä luottamuksessa hänen voimaansa ja hyvyyteensä, tehokasta, täydellistä uskoa.
23.Jeesus oli aiemmin sanonut jotakin vastaavaa, Matt 17:20. Epäilyn henki on heikkouden henki. "Epäillä (diakrinè)", harkita kahden välillä, jaettu tuomio, epäröinti. Kuva mereen heittäytyvästä vuoresta on tyypillinen heprealainen ilmaus jostakin täysin mahdottomasta, joka ei kuitenkaan ole liian vaikea Jumalalle. Tässä Jeesus sanoo, että se ei ole mahdotonta myöskään sille, joka uskoo kaikkivaltiaaseen Jumalaan.
24.Varsinainen syy siihen, että meiltä puuttuu uskoa, on se, että meillä ei ole Jumalan tuntemusta, ja sen tähden laiminlyömme rukouksen. Usko on paljon enemmän kuin vakuuttuneisuus Jumalan sanan totuudesta tai johtopäätös, joka tehdään tiettyjen edellytysten nojalla. Se on korva, joka on kuullut Jumalan puhuvan, mitä hän tahtoo tehdä, ja silmä, joka on nähnyt hänen toteuttavan sanansa. Siellä missä on todellista uskoa, saadaan myös rukouksiin vastauksia. Uskon ja kärsivällisyyden avulla saamme periä lupaukset. Kestävyys ilmenee siinä, että pysymme rukouksessa, kunnes se lahja, joka on jo annettuna taivaassa, voidaan nähdä myös maan päällä. Jae sisältää tiivistelmän Jeesuksen rukousopetuksesta. Meidän uskomme tulee keskittyä häneen, joka on antanut lupaukset, eikä siihen saa liittyä minkäänlaista meidän puoleltamme tulevan aikaansaannoksen vivahdetta. Mitä enemmän saamme Kristuksen mielenlaatua ja rukoilemme hänen tavallaan, sitä enemmän hän toimii meidän kauttamme. Usko elävään Jumalaan kasvaa ja kantaa hedelmää.
25.Isä esitetään sekä esikuvana että vaikuttimena. Anteeksiantamuksen henki ja asenne ovat välttämättömiä rukoilijalle. Ne ovat selvin todiste todellisesta uskosta. Jeesus sanoi yhä uudelleen Jumalaa Isäkseen, mutta tämä on ainoa kohta Markuksessa, jossa hän korostaa, että opetuslastenkin tulee pitää Jumalaa Isänään. Enimmäkseen oli tapana rukoilla seisaaltaan, mutta myös polvistuminen oli käytännössä.
26.Tämä jae puuttuu monista vanhoista käsikirjoituksista. Asiallisesti sama sisältö on Matt 6:15:ssa.
Kysymys Jeesuksen vallasta -sivu on seuravana