25 Jerusalem
Jeesuksen maanpäällisen tehtävän tärkeimmät asiat avautuvat.
Markuksen evankeliumin luku 8:
27. Matka Jerusalemiin
Pietari tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi
(Rinnakkaispaikat: Matt. 16:13-20; Luuk. 9:18-21)
Sitten Jeesus ja hänen opetuslapsensa lähtivät Filippoksen Kesarean kyliin. Matkalla hän kysyi heiltä: "Kenen ihmiset sanovat minun olevan?"
28. He vastasivat hänelle: "Jotkut Johannes Kastajan, toiset Elian, toiset taas jonkun profeetoista."
29. "Entä te?" Jeesus kysyi heiltä. "Kenen te sanotte minun olevan?" Pietari vastasi: "Sinä olet Kristus."
30. Jeesus varoitti heitä puhumasta hänestä kenellekään.
31. Jeesus puhuu kuolemastaan
(Rinnakkaispaikat: Matt. 16:21-23; Luuk. 9:22)
Jeesus alkoi opettaa heille, että Ihmisen Pojan täytyy kärsiä paljon. Vanhimmat, kirjanoppineet ja ylipapit hylkäävät hänet. Hänet tapetaan, mutta kolmen päivän kuluttua hän nousee ylös.
32. Tämän hän puhui avoimesti. Silloin Pietari otti hänet erilleen ja rupesi nuhtelemaan häntä.
33. Mutta Jeesus kääntyi, katsoi opetuslapsiinsa ja nuhteli Pietaria: "Väisty tieltäni, Saatana! Sinä et ajattele asiaa Jumalan kannalta vaan ihmisten."
34. Jeesuksen seuraamisesta
(Rinnakkaispaikat: Matt. 16:24-28; Luuk. 9:23-27)
Sitten Jeesus kutsui luokseen väkijoukon ja opetuslapsensa ja sanoi heille: "Jos joku tahtoo kulkea minun perässäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua.
35. Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun ja evankeliumin tähden, pelastaa sen.
36. Mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omakseen koko maailman mutta saisi sielulleen vahingon?
37. Sillä mitä ihminen voi antaa sielunsa lunnaiksi?
38. Joka häpeää minua ja minun sanojani tässä syntisessä ja avion rikkovassa sukupolvessa, sitä myös Ihmisen Poika häpeää, kun hän tulee Isänsä kirkkaudessa pyhien enkelien kanssa."
Siirrytään lukuun 9:1.
Jeesus sanoi vielä: "Totisesti minä sanon teille: tässä seisovien joukossa on muutamia, jotka eivät maista kuolemaa, ennen kuin näkevät, että Jumalan valtakunta on tullut voimassaan."
(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Mark. 8:27-38, 9:1)
Pietarin tunnustus
27.Filippuksen Kesarea oli Ylä-Galileassa, lähellä yhtä Jordanin alkulähdettä, Hermon-vuoren juurella. Se sai myös nimen Paneas, nykyisin Banias. Vain Markus kertoo keskustelun käydyn tiellä. Ihmisillä oli monenlaisia käsityksiä, mutta yhdessä kohdin ne olivat yhtäpitäviä - kukaan ei sanonut hänen olevan Messiaan. Neljännysruhtinas Filippus, Herodes Suuren poika, hallitsi tällä alueella. Hän oli laajentanut ja kaunistanut kaupunkia. Hän antoi sille nimen sekä keisarin että oman itsensä mukaan. Nimi ilmaisi, että kaupungin oli rakentanut Filippus keisarin kunniaksi. Agrippa II muutti sittemmin kaupungin nimen Neroniaaksi suojelijansa keisari Neron kunniaksi.
28.Herodes oli yksi niistä, jotka uskoivat Johannes Kastajan nousseen kuolleista, 6:14. Epäuskoinen maailmakin antaa Jeesukselle suuria nimiä. Tässä mainitut nimet olivat kaikkein huomattavimpia Israelin historiassa. Epäuskoisilla ihmisillä saattaa olla mitä epäjohdonmukaisimpia näkökantoja. Kävi ilmi, että heidän oli helpompi uskoa entisaikojen profeetan nousseen kuolleista kuin Jumalan antaneen uuden ja suuremman profeetan. Sekä Jeesuksen jakeessa 27 esittämä kysymys että opetuslasten vastaus ovat valmistelevaa johdantoa. Merkittävä asia seuraa jakeessa 29.
29.Puuttumatta toisten erilaisiin käsityksiin Jeesus kääntyi suoraan opetuslasten puoleen. Ei riittänyt, että nämä tunsivat muiden mielipiteet. Heillä täytyi itsellään olla käsitys. Pietarille asiassa ei ollut mitään epäselvää. Hän näki totuuden. Jeesuksen kysymys vaati selvän ja yksiselitteisen vastauksen. Kun kristityt kätkevät heissä asuvan uskon tai laiminlyövät tunnustamisen, he tekevät suuren virheen. Se on loukkaus sitä Herraa kohtaan, jolle he kuuluvat ja jota heidän velvollisuutensa on palvella. Se on lisäksi petos kadotettua maailmaa kohtaan, jolle sen tunnustuksen kuuleminen olisi kipeästi tarpeen.
30.Tätä ei saanut julkistaa ennen ylösnousemusta (9:9). "Varoitti (epitimaè)" on hyvin voimakas sana, lähes uhkaava. Hän antoi ankaran kiellon, tiukan määräyksen.
Jeesus puhuu kärsimisestään ensimmäisen kerran
31.Jeesus lausuu tämän ennustuksen kolme kertaa (ks. 9:31 ja 10:32-34). Hänen tässä mainitsemansa kolme ryhmää, jotka tulisivat hänet hylkäämään, muodostivat juutalaisten Suuren neuvoston, sanhedrinin. He olivat toisin sanoen maan uskonnolliset johtajat. "Hylkiä (apodokimadzè)", hylätä tai poistaa lajittelun jälkeen, kun asia on tutkittu. Neuvosto tekisi tutkimuksensa ja hylkäisi hänet sitten varauksetta. Sanonnasta "kolme päivää", ks. Matt 12:40.
32.Ensimmäisen kerran hän nyt puhui kärsimisestään avoimesti. Aiemmin siihen oli viitattu peitellysti, esim. Joh 2:19 ja 3:14 ja Mark 2:20. Matteus kertoo, mitä Pietari sanoi, 16:22. Pietarin käytös oli kummallinen. Ei ole tavallista, että oppilas nuhtelee Mestariaan, mutta lienee mahdollista, että kun Jeesus tunnusti hänen saaneen suoraan Jumalalta ilmoituksen (Matt 16:17) Kristuksesta Jumalan Poikana, se antoi Pietarille aihetta kuvitella itseänsä soveliaaksi Herransa ojentamiseen.
33.Yksikään fariseus ei ollut koskaan saanut Jeesukselta niin kovia nuhteita kuin Pietari, Jeesuksen oma opetuslapsi. Jeesus ojensi Pietaria, koska hänen rakkautensa oli niin suuri, että hän ei tahtonut säästää itseään. Tämä aiheutti sen, että Pietari alkoi nuhdella Jeesusta, mutta hän vain »rupesi»! Hän ei milloinkaan saanut sanotuksi asiaansa loppuun! Jeesuksen käyttämät sanat olivat samat, jotka hän lausui ollessaan kiusattuna autiomaassa (Matt 4:10). Tilannekin toistui tässä, vaikkakin toisissa olosuhteissa ja toisella tavalla. Maallinen Messias-hallitus tai Ihmisen Pojan riemuvoitto maan päällä ei riittänyt. Jumalan valtakunnasta oli päätetty jotakin muuta. Jeesuksen, Jumalan Pojan, piti kärsiä, kuolla ja nousta ylös. Tätä ei Pietari eivätkä muut opetuslapset silloin käsittäneet.
34.Kukaan ei voi sanoa heidän seuranneen Jeesusta vääristä vaikuttimista. Hän ei koskaan yrittänyt saada puolelleen ketään tarjoamalla helppoa tietä. Jeesus tahtoo tässä oikeastaan sanoa, että opetuslapsen tulee seurata häntä kaikessa. On luovuttava kaikesta, mikä kuuluu itsekkäisiin pyyteisiin, jopa elämästä. Ristin kantaminen on jotakin muuta kuin raskaiden taakkojen kantamista reippaasti. Se on elämänsä näkemistä kadotettuna. Ihmiset, jotka kantoivat ristiä, olivat matkalla teloituspaikalle. Sana "kieltää" on selvä ja yksiselitteinen, eikä sen ohi pääse verukkeilla. Se on vaativa ja tiukka. Jeesus tarkoittaa: »Tehköön hän itsensä muukalaiseksi itselleen.» Se, joka kieltää itsensä, kieltäytyy antamasta itselleen etuja. Ihminen ei enää ole itse tarkoitus. Jumalan valtakunta ja hänen vanhurskautensa peittää kaiken alleen.
35.Uskonto, joka ei vaadi tunnustajaltaan mitään, ei myöskään ole minkään arvoinen. Tällä jakeella on erityinen merkitys vainon aikoina, mutta se pätee muulloinkin. Ihminen saattaa joutua koetuksiin monenlaisissa olosuhteissa, ja tässä sanottu lähes järjenvastainen väite kuuluu elämän perustotuuksiin.
36.Maailma ei tässä tarkoita aineellista tai ihmisten maailmaa, vaan heidän maallisten kokemustensa kokonaisuutta. Maailman omakseen voittaminen tarkoittaa sen rikkauden (Mark 10:22), kunnian (Dan 5:20) ja synnillisten huvien (Hebr 11:25; Saarn 11:9) nauttimista. Elämän todelliselle päämäärälle on ratkaisevaa sen laatu. Maailman voittaminen ja kaiken sen saaminen, mitä se tarjoaa, on elämän suurin mahdollinen onnettomuus, kun samanaikaisesti menettää Kristuksen.
38.Jos seisomme Jeesuksen rinnalla hänen alennustilansa päivinä, saamme myös kokea kirkkauden yhdessä hänen kanssaan. Jeesus koskettaa tässä yhtä tärkeimmistä syistä siihen, miksi juutalaiset eivät uskoneet häneen. He eivät nähneet Jeesuksessa mitään, mikä olisi sopinut niihin käsityksiin, joita heillä oli Messiaasta. Hänestä tuli heille loukkauskivi, pahennus (1 Kor 1:23). Sama koski hänen sanojaan. Jeesukseen uskominen on ristin evankeliumin uskomista. Eräs voimakkaimpia alkuaikojen kristittyjä vastaan käytettyjä aseita oli heidän uskonsa saattaminen naurunalaiseksi. Näin tapahtui Galileassa Jeesuksen aikana ja kaikkialla Rooman valtakunnassa apostolien aikana.
1.Sanonta "»ja hän sanoi heille»" on tyypillinen Markukselle, kun hän esittää jonkin uuden lausuman, joka ei kuulu edelliseen asiayhteyteen. Kun Jeesus tässä puhuu Jumalan valtakunnan tulemisesta voimassansa, tämä viittaa epäilemättä niihin pelastushistorian suuriin tapahtumiin, jotka pian olivat edessä: hänen kuolemaansa ja ylösnousemukseensa sekä Pyhän Hengen saapumiseen helluntaipäivänä. Samoin Jeesuksen kirkastuminen vuorella ilmentää valtakunnan kirkkautta.
Jeesuksen kirkastuminen -sivu on seuraavana