07 Apostolit

Markuksen evankeliumin luku 3:13. 

Kaksitoista apostolia 

(Rinnakkaispaikat: Matt. 10:1-4; Luuk. 6:12-16) 

Jeesus nousi vuorelle ja kutsui luokseen ne, jotka hän tahtoi, ja he menivät hänen luokseen. 

14. Hän valitsi kaksitoista opetuslasta(2) olemaan kanssaan, jotta hän lähettäisi heidät saarnaamaan 

15. ja antaisi heille vallan ajaa ulos riivaajia(3) . 

16. Nämä ovat ne kaksitoista, jotka hän valitsi: Simon, jolle hän antoi nimen Pietari, 

17. Jaakob, Sebedeuksen poika, ja hänen veljensä Johannes, joille hän antoi nimen Boanerges, mikä merkitsee 'ukkosenjylinän pojat', 

18. sekä Andreas, Filippos ja Bartolomeus, Matteus, Tuomas ja Jaakob, Alfeuksen poika, Taddeus ja Simon Kananeus 

19. sekä Juudas Iskariot, joka kavalsi hänet. 

Jeesuksen valinta tarkoittaa käytännössä sitä, että Hän on seulonut suuremmasta joukosta sopivat ja nyt kutsunut nämä ulos joukosta olemaan Hänen lähellään opetuksessa. Opetus ja valtuuksien anto on selvää. Siinä tehdään selväksi tehtävät, jotka ovat julistustyötä ja yliluonnollisia ihmetekoja Jeesuksen nimessä. 

Evankeliumin saarnaaminen alkoi näiden opetuslasten voimin vähitellen levitä lähialueille ja sitten myöhemmin ympäri maailman. Evankeliumin julistamiseen on alusta lähtien kuulunut rukoileminen sairaiden puolesta ja riivajahenkien karkoittaminen ihmisistä. 

Jeesuksen opetukseen on kuulunut tietyt tärkeät opetukset siitä, ettei riivaajia ajeta pois, ellei tilalle oteta Jeesusta. 

Jeesuksen opetuksista tuli kirjanoppineiden kanssa riitaa, koska he väittivät Jeesuksen olevan Belsebul, eli saatana.

20. Jeesus ja Beelsebul 

(Rinnakkaispaikat: Matt. 12:22-32; Luuk. 11:14-23, 12:10) 

Sitten Jeesus meni kotiin. Kansaa kokoontui taas niin paljon, etteivät hän ja opetuslapset ehtineet edes syödä. 

21. Kun hänen omaisensa sen kuulivat, he lähtivät ottamaan häntä huostaansa, sillä he sanoivat, että hän oli järjiltään. 

22. Kirjanoppineet, jotka olivat tulleet Jerusalemista, sanoivat: "Hänessä on Beelsebul" ja "Riivaajien päämiehen voimalla hän ajaa ulos riivaajia." 

23. Silloin Jeesus kutsui heidät luokseen ja puhui heille vertauksin: "Kuinka Saatana voi ajaa ulos Saatanan? 

24. Jos valtakunta riitaantuu itsensä kanssa, se ei voi kestää, 

25. ja jos perhe riitaantuu itsensä kanssa, se ei voi kestää. 

26. Jos Saatana nousee itseään vastaan ja riitaantuu itsensä kanssa, hän ei voi kestää, vaan hänen loppunsa on tullut. 

27. Ei kukaan voi tunkeutua väkevän miehen taloon ja ryöstää hänen tavaroitaan, ellei hän ensin sido sitä väkevää. Vasta sitten hän ryöstää hänen talonsa. 

28. Totisesti minä sanon teille: Ihmisten lapsille annetaan anteeksi kaikki synnit, kaikki pilkkaamisetkin, kuinka paljon pilkkaavatkin. 

29. Mutta se, joka pilkkaa Pyhää Henkeä, ei saa ikinä anteeksi vaan on syypää ikuiseen syntiin."  

30. He näet sanoivat: "Hänessä on saastainen henki." 

Novum selittää niin yksityiskohtaisesti nämä tärkeät kohdat, että selitys kannattaa lukea huolella. Novumin selitykset ovat palmujen -kuvan jälkeen. 

Miten Jeesus suhtautui äitiinsä ja veljiinsä?

Kun Jeesus aloitti varsinaisen kutsumustyönsä 30-vuotta taytettyään, Hän alistui täysin Taivaallisen Isänsä tahdon alle. Tällöin oma perheväkikin sijoittui Hänen "normaaleiksi lähimmäisiksikseen". Tämä tarkoittaa sitä, että Hän suhtautui heihin yhtä rakkaasti kuin ennenkin, mutta sillä erotuksella, että kaikki muutkin ihmiset olivat Hänelle yhtä rakkaita lähimmäisiä.

31. Jeesuksen äiti ja veljet 

(Rinnakkaispaikat: Matt. 12:46-50; Luuk. 8:19-21) 

Silloin Jeesuksen äiti ja veljet saapuivat paikalle. He jäivät itse ulos ja lähettivät jonkun kutsumaan Jeesusta. 

32. Hänen ympärillään istui paljon ihmisiä, ja he sanoivat hänelle: "Äitisi ja veljesi ovat ulkona ja kysyvät sinua." 

33. Hän vastasi heille: "Kuka on minun äitini, ja ketkä ovat minun veljiäni?"  

34. Ja katsellen ympärillään istuvia Jeesus sanoi: "Tässä ovat äitini ja veljeni! 

35. Se, joka tekee Jumalan tahdon, on minun veljeni ja sisareni ja äitini."

Katsotaan, mitä Novum vastaa edellä olevaan:

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Mark. 3:13-17)

Jeesus valitsee 12 opetuslasta 

13.Kuten Luuk 6:12-16:ssa, Jeesus nousi vuorelle saadakseen suuremman vapauden rukoilla. Jeesus kutsuu palvelukseensa kenet Isä haluaa, Joh 17:6. Kuten jakeessa 7, Jeesusta seurasi joukko ihmisiä, mutta kaikkia, jotka tulivat hänen tykönsä, ei valittu opetuslapsiksi. Ihmisillä saattoi olla erilaisia vaikuttimia seurata häntä. Monet tulivat varmasti vain uteliaisuudesta. Pelkkä kuunteleminen ei riittänyt Jeesuksen opetuslapseksi tulemiseen. Ne, jotka tässä tilanteessa tulivat Jeesuksen luokse, tulivat siksi, että hän pyysi heitä tulemaan. He eivät tulleet omasta aloitteestaan, vaan hänen kutsustaan. 

14.Siihen palvelustehtävään, josta tässä puhutaan, ei kukaan itse valitse itseään. Siihen tullaan valituksi. Kaikki olivat huolellisesti valittuja miehiä. Hän erotti ne kaksitoista siitä suuremmasta joukosta, joka seurasi häntä. Luuk 6:12:ssa sanotaan, että se tapahtui Jeesuksen vietettyä yön rukouksessa. Hän valitsi heidät, jotta he olisivat yhdessä hänen kanssaan ja lähtisivät hänen edustajinaan julistamaan evankeliumia. Hänen seurassaan oleminen antaisi heille oikean koulutuksen siihen tehtävään, joka heidän oli määrä suorittaa. Ainakin kuusi näistä kahdestatoista oli saanut hänen kutsunsa jo aiemmin (Andreas, Pietari, Jaakob, Johannes, Filippus ja Matteus). Tämä tapahtui muiden hänen seuraajiensa läsnäollessa, mutta kansa ei ollut paikalla. Hän antoi ... toiset apostoleiksi, Ef 4:11. "Asetti (poieè)" tarkoittaa, että henkilö tehdään joksikin, esim. kuninkaaksi tai papiksi. Asianomainen erotetaan palvelustehtävään, virkaan. 

15.Valta, josta tässä on kysymys "(eksçsia)", on annettu valtuutus, oikeus toimia Jeesuksen nimissä, ei Jumalan yliluonnollinen ja rajaton kaikkivalta. 

16.Simon ei ollut mikään Pietari (kallio) saadessaan tämän nimen. Ehkä Jaakob ja Johanneskaan eivät olleet mitään ukkosenjylinän poikia (j. 17). Mutta Jeesus antoi heille nimet, jotka kuvasivat sitä, mitä heistä tulisi. Hän toteuttaisi sen, mikä oikeastaan oli heissä piilevänä, mutta joka tähän saakka ei ollut päässyt esille. 

17.Apostolien valinnasta katso Matt 10:1 s. Jaakobin ja Johanneksen kutsuminen »ukkosenjylinän pojiksi» voi viitata siihen, että heillä oli nimeä vastaava temperamentti, vrt. Luuk 9:54. Voi olla myös niin, että he olivat rohkeita ja innokkaita sananjulistajina. Nimi on alun perin hepreankielinen. Matteus, joka mainitaan jakeessa 18, on sama kuin tullimies Leevi (2:14). Simon sai lisänimen Kananeus, kiivailija, ei siksi että hän olisi ollut kotoisin Kanaanista tai Kaanasta, vaan sana johtuu heprean sanasta "qanaî", joka tarkoittaa innokasta. Hän oli kuulunut seloottien puolueeseen, joka taisteli erityisesti juutalaisten vapauttamiseksi roomalaisten ikeen alta. 

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Mark. 3:20-35)

Jeesus parantaa riivatun 

20.Jeesus ei sulkenut ovia tullessaan kotiin. Ehkä talossa ei ollut ovea, jonka hän olisi sulkenut. Niinhän itämailla on vielä nykyisinkin useasti asianlaita! Hän oli aina valmis palvelemaan, vaikka olisi itse joutunut sen vuoksi kärsimään. Koti on saattanut olla Pietarin koti Kapernaumissa. Ks. 2:1. 

21."Hänen omaisensa", oikeastaan 'ne hänen vierellään'. Ilmaisu voi tarkoittaa naapureita, ystäviä, sukulaisia tai perhettä. Tässä tarkoitetaan viimemainittua. Joskus ihmisen lähimmistä voi tulla hänen vihollisiaan (Matt 10:36). Kenties he häpesivät Jeesusta uskonnollisten johtajien esittämien syytösten johdosta, ja he arvelivat hänen olevan aivan poissa tolaltaan. Mahdollisesti he luulivat hänen olevan pahojen henkien riivaama. He aikoivat viedä hänet mukaansa väkivalloin. Joosef oli luultavasti kuollut, koska häntä ei mainita. Jeesuksen veljet eivät uskoneet häneen (Joh 7:5) ennen kuin hänen ylösnousemuksensa jälkeen (Apt 1:14). Taivaallisen syntyperän seuraamuksia hänen lähimpänsä ja rakkaimpansa eivät vähääkään käsittäneet. He epäilivät hänen menettäneen järkensä, kirjanoppineet epäilivät hänen moraalista uskottavuuttaan. "Poissa suunniltaan (eksistamai)", 'ottaa joku pois paikaltaan, sijoittaa väärin'. Paavalinkin luultiin olevan järjiltään (Apt 26:24), samoin Elisan (2 Kun 9:11). 

22.Kirjanoppineet eivät voineet kieltää voimaa, mutta he eivät tahtoneet uskoa sen olevan Jumalasta. Tämä oli pahempaa kuin perheen vastavaikutus. He olivat paaduttaneet itsensä ja hylänneet hänen sanomansa. Luultavasti he olivat Jerusalemin Suuren neuvoston lähettämiä. Beelsebul tarkoittaa riivaajien päämiestä (Matt 12:24; Luuk 11:15). 

23.Jeesus ei kysynyt, kuinka saatana voisi ajaa ulos toisen saatanan, vaan kuinka saatana voisi ajaa ulos itsensä. Jeesus ei kieltänyt saatanan valtaa riivaajien ruhtinaana. 

24.Jeesus puhuu tässä valtakunnasta, koska kirjanoppineet ovat juuri puhuneet Beelsebulista riivaajien päämiehenä. Hän osoittaa, miten mahdotonta saatanan on ajaa ulos itseään. Sitä vastaan ei kukaan voi sanoa mitään. Kun valtakunta ajautuu sisällissotaan, toinen puoli tuhoaa toisen ja molemmat joutuvat perikatoon. Juutalaisten uskonnollisilla johtajilla oli käsitys, joka oli kuitenkin vielä mahdottomampi hyväksyä. He olivat sitä mieltä, että pahuuden maailman hallitsija eroaisi omasta valtakunnastaan, että saatana ajaisi omia pahoja henkiään pois valtaamaltaan alueelta. Jeesuksen sanat koskevat elämän kaikkia alueita. Kukaan ei voi palvella kahta herraa (Matt 6:24). Jaettu sydän (Jaak 4:1) tuhoaa ihmisen persoonallisuuden. Tämä oli erittäin todennäköisesti tärkein syy esimerkiksi Juudas Iskariotin lankeamiseen. 

26.Hyvän vastustamista tukee aina epäjohdonmukainen ajattelutapa. Mikään ei ole niin epäjohdonmukaista kuin epäusko. On mahdollista, että Jeesus viittaa tässä ilmaisuun, joka on Jes 49:25:ssa: »Vaikka vangit otettaisiinkin sankarilta ja saalis riistettäisiin väkevältä.» Ennen kuin voi »ryöstää» (j. 27), on vastustaja voitettava. 

Jumalan valtakunnan ruhtinaan täytyy voittaa, ennen kuin vangit voidaan vapauttaa. Se voitto on tapahtunut tosiasia. Väkevän (saatanan) voittaa väkevämpi (Jeesus). 

28.Tähän saakka Jeesus oli keskustellut kirjanoppineiden kanssa, nyt hän varoitti heitä ankarasti. Kuitenkin hän korosti, että kaikki synti Hengen pilkkaa lukuunottamatta annetaan ihmisille anteeksi. Hän ei sanonut: voidaan antaa anteeksi, vaan: annetaan, mutta ei ilman muuta. Kun me tunnustamme syntimme, hän antaa meille anteeksi ja puhdistaa meidät (1 Joh 1:9). Kirjanoppineiden pilkka pakotti Jeesuksen puhumaan niistä rajoituksista, joita anteeksiantamiselle on. Jumalan armo on suunnattoman laaja. Se ulottuu kaikkiin syntisiin, ja siellä missä synti käy suureksi, siellä armo on sitäkin runsaampi (Room 5:20). Pilkkaaminen yleensä, Jumalan ivaaminenkin, annetaan anteeksi. On ainoastaan yksi poikkeus. 

29."Pilkka (blasfêmia)" sanaa käytetään Ut:ssa yleensä Jumalan ja pyhän pilkkaamisesta ja ivaamisesta. 

Pahin pilkan muoto on synti, jonka seuraukset ovat ikuiset. Kaikki muunlainen pilkka annetaan anteeksi, kun se tunnustetaan ja hylätään. Tämä synti on anteeksiantamaton. Se, joka tunnustaa syntinsä, pyytää Jumalalta anteeksi tekojaan ja katuu. Katumus ja parannuksen teko ovat Pyhän Hengen ihmiselämässä aikaansaamaa hedelmää. Ihmisessä, joka on pilkannut Pyhää Henkeä, Henki ei voi vaikuttaa. Siksi hänellä ei ole tarvettakaan tehdä parannusta ja katua. 

Se, joka pilkkaa Pyhää Henkeä, tekee sen tieten tahtoen, niin kuin kirjanoppineet tässä tilanteessa. 

He puhuivat vastoin parempaa tietoaan. 

Voidaan todeta, että se joka haluaa saada syntinsä anteeksi, voi myös saada. 

Se, joka on tehnyt anteeksiantamattoman Pyhän Hengen pilkkaaminen synnin, ei myöskään koskaan kaipaa anteeksiantoa, vrt. Matt 12:31. 

Jeesuksen äiti ja veljet 

31.He seisoivat joko talon ulkopuolella, jos hän oli edelleen sisällä, tai sen suuren kansanjoukon ulkopuolella, jonka keskellä hän oli. Neljä Jeesuksen veljeä on mainittu 6:3:ssa. 

32.Jeesuksen vastaus ei merkitse sitä, että hän olisi halveksinut lähimpiään. Jeesus rakasti kaikkia ihmisiä, ja tietenkin hän osoitti luonnollista huolenpitoa ja rakkautta perhettään kohtaan. Evankeliumien kuvaukset korostavat hänen lämmintä rakkauttaan heihin. Mutta edes niin lähellä häntä tässä elämässä olevilla ei ollut etusijaa muiden ihmisten ohi. Hän oli kaikkien ihmisten Pelastaja, ja kaikilla on sama mahdollisuus ottaa vastaan hänen siunauksensa. Ihmiset istuivat oletettavasti piirissä hänen ympärillään, mikä saattaa viitata siihen, että Jeesus ei enää ollut sisällä talossa. Jeesus ilmoitti Jumalan tahdon ollessaan täällä ja täytti sen kaikissa tilanteissa jättäen meille esikuvan, jota meidän tulee seurata (1 Piet 2:21). 

Tämän jälkeen Evankeliumin kirjoittaja Markus kertoo meille vertauksista, 

joita voit lukea seuraavalta sivulta: Vertaukset