49 Tuomio
Luku 15 käsittelee Jeesuksen oikeudenkäyntiä, kuoleman tuomiota ja kuolemaa.
Jeesus Pilatuksen edessä
(Matt. 27:1,2,11-14; Luuk. 23:1-5; Joh. 18:28-38)
Heti aamulla ylipapit pitivät neuvottelun vanhimpien, kirjanoppineiden ja koko neuvoston kanssa. Jeesus sidottiin, vietiin pois ja luovutettiin Pilatuksen käsiin.
2. Pilatus kysyi Jeesukselta: "Sinä siis olet juutalaisten kuningas?" Hän vastasi: "Sinäpä sen sanot."
3. Ja ylipapit esittivät monta syytöstä häntä vastaan.
4. Pilatus kysyi taas häneltä: "Etkö vastaa mitään? Näethän, kuinka paljon syytöksiä he esittävät sinua vastaan."
5. Mutta Jeesus ei enää vastannut mitään, niin että Pilatus ihmetteli.
6. Jeesus tuomitaan kuolemaan
(Matt. 27:15-26; Luuk. 13:23-25; Joh. 18:39-19:16)
Juhlan aikana Pilatuksella oli tapana vapauttaa yksi vanki, se, jota kansa pyysi.
7. Eräs mies nimeltään Barabbas oli vangittuna muiden kapinoitsijoiden kanssa, jotka olivat kapinan yhteydessä tehneet murhan.
8. Niin väkijoukko meni Pilatuksen luo ja alkoi pyytää, että hän tekisi niin kuin hänen tapansa oli.
9. Pilatus vastasi: "Tahdotteko, että vapautan teille juutalaisten kuninkaan?"
10. Hän näet ymmärsi, että ylipapit olivat pelkästä kateudesta luovuttaneet hänet.
11. Mutta ylipapit kiihottivat kansaa pyytämään, että hän pikemminkin vapauttaisi Barabbaksen.
12. Pilatus kysyi taas: "Mitä sitten tahdotte minun tekevän hänelle, jota te kutsutte juutalaisten kuninkaaksi?"
13. Kansa huusi toistamiseen: "Ristiinnaulitse hänet!"
14. Pilatus kysyi: "Mitä pahaa hän sitten on tehnyt?" Mutta kansa huusi vielä kovemmin: "Ristiinnaulitse hänet!"
15. Kun Pilatus tahtoi tehdä kansalle mieliksi, hän vapautti Barabbaksen, mutta Jeesuksen hän ruoskitti ja luovutti ristiinnaulittavaksi.
16. Sotilaat pilkkaavat Jeesusta
(Matt. 27:27-31; Joh. 19:2,3)
Sotilaat veivät Jeesuksen maaherran palatsin sisäpihaan ja kutsuivat koolle koko sotilasosaston.
17. He pukivat hänet purppuraviittaan, väänsivät orjantappuroista kruunun ja panivat sen hänen päähänsä.
18. Sitten he alkoivat pilkallisesti tervehtiä häntä: "Ole tervehditty, juutalaisten kuningas!"
19. He löivät häntä ruokokepillä päähän, sylkivät hänen päälleen ja laskeutuen polvilleen kumarsivat häntä.
20. Kun he olivat häntä pilkanneet, he riisuivat häneltä purppuraviitan, pukivat hänet hänen omiin vaatteisiinsa ja veivät ristiinnaulittavaksi.
21. Jeesus ristiinnaulitaan
(Matt. 27:32-44; Luuk. 23:26-43; Joh. 19:17-27)
Sotilaat pakottivat erään ohikulkijan, joka oli tulossa pellolta, kantamaan Jeesuksen ristiä. Mies oli kyreneläinen Simon, Aleksandroksen ja Rufuksen isä.
22. He veivät Jeesuksen paikkaan, jonka nimi on Golgata, käännettynä pääkallonpaikka.
23. He antoivat hänelle juotavaksi mirhalla sekoitettua viiniä, mutta hän ei ottanut sitä.
24. Sitten he ristiinnaulitsivat hänet ja jakoivat keskenään hänen vaatteensa heittäen niistä arpaa, mitä kukin saisi.
25. Oli kolmas tunti, kun he ristiinnaulitsivat hänet.
26. Hänen yläpuolelleen oli kirjoitettu hänen tuomionsa syy: "Juutalaisten kuningas".
27. Hänen lisäkseen he ristiinnaulitsivat kaksi rosvoa, toisen hänen oikealle, toisen vasemmalle puolelleen.
28. [Näin toteutui kirjoitus, joka sanoo: "Hänet luettiin pahantekijöiden joukkoon."](24)
29. Ohikulkijat pilkkasivat häntä ja sanoivat päätään nyökyttäen: "Voi sinua, joka hajotat temppelin ja kolmessa päivässä rakennat sen uudestaan.
30. Pelasta itsesi ja astu alas ristiltä."
31. Samoin ylipapit ja kirjanoppineet puhuivat toisilleen häntä pilkaten: "Muita hän on auttanut, itseään hän ei voi auttaa.
32. Astukoon nyt, Kristus, Israelin kuningas, alas ristiltä, että me sen näkisimme ja uskoisimme." Myös ne, jotka oli ristiinnaulittu hänen kanssaan, herjasivat häntä.
33. Jeesus antaa henkensä
(Matt. 27:45-56; Luuk. 23:44-49; Joh. 19:28-30)
Kuudennella tunnilla tuli pimeys yli koko maan. Sitä kesti yhdeksänteen tuntiin asti.
34. Yhdeksännellä tunnilla Jeesus huusi kovalla äänellä:
"Elohi, Elohi, lema sabaktani?" (25)
Se on käännettynä: Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?
35. Sen kuullessaan muutamat lähellä seisovista sanoivat: "Kuulkaa, hän huutaa Eliaa."
36. Joku juoksi täyttämään sienen hapanviinillä, pani sen ruokosauvan päähän, antoi hänen juoda ja sanoi: "Saapa nähdä, tuleeko Elia ottamaan hänet alas."
37. Mutta Jeesus huusi kovalla äänellä ja antoi henkensä.
38. Silloin temppelin esirippu repesi kahtia ylhäältä alas asti.
39. Sadanpäällikkö, joka seisoi häntä vastapäätä ja näki, miten hän antoi henkensä, sanoi: "Tämä mies oli todellakin Jumalan Poika!"
40. Jonkin matkan päässä oli myös naisia katselemassa. Heidän joukossaan oli Magdalan Maria ja toinen Maria, Jaakob nuoremman ja Jooseksen äiti, ja Salome.
41. He olivat seuranneet Jeesusta ja palvelleet häntä hänen ollessaan Galileassa. Paikalla oli myös useita muita naisia, jotka olivat tulleet hänen kanssaan ylös Jerusalemiin.
42. Jeesus haudataan
(Matt. 27:57-61; Luuk. 23:50-56; Joh. 19:38-42)
Ilta oli jo tullut, ja oli valmistuspäivä eli sapatin aatto.
43. Paikalle saapui arimatialainen Joosef, arvossa pidetty neuvoston jäsen, joka hänkin odotti Jumalan valtakuntaa. Hän rohkaisi mielensä, meni Pilatuksen luo ja pyysi Jeesuksen ruumista.
44. Pilatus ihmetteli, oliko Jeesus jo kuollut. Hän kutsui luokseen sadanpäällikön ja kysyi tältä, oliko Jeesus todella jo kuollut.
45. Saatuaan tiedon sadanpäälliköltä hän luovutti ruumiin Joosefille.
46. Tämä osti liinavaatteen, otti Jeesuksen alas ja kääri hänet liinavaatteeseen ja pani hänet hautaan, joka oli hakattu kallioon. Hautakammion suulle hän vieritti kiven.
47. Magdalan Maria ja Jooseksen äiti Maria näkivät, minne hänet pantiin.
Novumissa selvitellään sitä, että Pilatus ihmetteli Jeesuksen kärsivällisyyttä, hänen rauhallisuuttaan ja pelkäämättömyyttään kuoleman edessä.
(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Mark. 15:1-47)
1.Neuvoston yöllinen kokous (14:55 s.) ei ollut sääntöjen mukainen, vaikka siinä oli julistettu kuolemantuomio. Uusi kokous tarvittiin vahvistamaan päätös lailliseksi. Oletettavasti se pidettiin kello viiden ja kuuden välillä aamulla. Juutalaisilla ei itsellään ollut valtaa panna täytäntöön langettamaansa kuolemantuomiota, Joh 18:31. Pontius Pilatus oli Juudean viides maaherra. Hän astui virkaansa vuonna 26 jKr. ja hänet erotettiin vuonna 36 huonon viranhoidon vuoksi. Hän toimi Kesareasta käsin, mutta matkusti Jerusalemiin juutalaisten viettäessä suuria juhliaan.
2.Sanontaa "»juutalaisten kuningas»" käytetään tässä ensi kerran Markuksen evankeliumissa. Myöhemmin se esiintyy jakeissa 9, 12, 18, 26 ja 32. Jos joku väitti olevansa kuningas, se antoi kylliksi aihetta syyttää valtionpetoksesta. Jeesus haluttiin esittää vallankumouksellisena kapinanlietsojana. Pilatus painotti sanaa sinä, ja tahtoi mahdollisesti tehdä Jeesuksen naurunalaiseksi. Juutalaiset seisoivat ulkopuolella tämän tapahtuessa. He eivät voineet mennä juhla-aikana taloon, jossa saattoi olla hapatusta.
3.Ylipapit olivat Jeesuksen virallisia syyttäjiä. Pilatus ei nähtävästi ollut vakuuttunut heidän puheittensa todenperäisyydestä sen suhteen, että Jeesus olisi väittänyt olevansa kuningas. Kuunneltuaan pappeja hän käski syytetyn puolustautua, mutta Jeesus kieltäytyi. Maaherra oli tuskin koskaan nähnyt syytettyä, joka ei puolustautunut.
4.Jeesuksen vaikeneminen ei ollut vahingollista ainoastaan hänelle itselleen, vaan se teki asian vaikeaksi myös maaherralle, joka itse asiassa uskoi vangin olevan syytön. Epäuskon ja halveksunnan keskellä ja pelkkien vihamiesten ympäröimänä Jeesus osoitti sitä jaloa levollisuutta ja arvokkuutta, jota Jumalan kärsivä palvelija oli ilmaiseva Jes 53:7:n mukaan. Sellainen vaikeneminen oli hyvin harvinaista tämänlaatuisissa olosuhteissa, eikä ollut ihme, että Pilatus ihmetteli (j. 5).
5.Hän ihmetteli Jeesuksen kärsivällisyyttä, hänen rauhallisuuttaan ja pelkäämättömyyttään kuoleman edessä. Pilatus ei tuntenut vihaa häntä kohtaan, kuten papit, mutta hänen ihmettelynsä ei auttanut. Se oli hyödytöntä uteliaisuutta. Pilatus ei voinut tuomita Jeesusta siitä, että tämä vaikeni. Jeesus oli vaiti, koska hän oli Ihmisen Poika, jonka täytyi kärsiä ja kuolla, 8:31. Tarkoitus ei ollut, että hän puolustaisi itseään yrittääkseen päästä siitä, mitä varten hän itse asiassa oli tullut.
6.Markus jättää kertomatta, että Pilatus lähetti Jeesuksen Herodeksen luo (Luuk 23:7). Pilatus ei uskonut Jeesuksen olevan syyllinen, mutta sen sijaan, että olisi julistanut hänet suoraan vapaaksi, hän arveli olevan poliittisesti viisasta käsitellä asia sen armahdusmenettelyn mukaan, jonka roomalaiset järjestivät juutalaisten pääsiäisjuhlan aikana. Roomalaisilla oli kaksi armahduksen muotoa. Toista sanottiin "abolitioksi" ja se tarkoitti sellaisen vangin vapauttamista, jota ei ollut vielä tuomittu. "Indulgentiaksi" vapautusta nimitettiin silloin, kun jo tuomittu henkilö päästettiin vapaalle jalalle.
7.Barabbas ei ollut vain joku tavallinen varas, vaan ryöväri (Joh 18:40), kapinoitsija ja murhamies. Kyseisestä "kapinasta" ei tiedetä mitään muuta kuin se, mitä on mainittu evankeliumien kertomuksissa. Markuksen sanonnasta käy ilmi, että se oli tuohon aikaan yleisesti tunnettu. Hän kutsuu sitä yksinkertaisesti »kapinaksi».
8.Papeille tästä tavasta saattoi muodostua hankala takaisku.
9.Kansa oli kunnioittanut Jeesusta kuninkaana, kun hän ratsasti Jerusalemiin. Odottiko Pilatus saavansa heiltä nyt myötätuntoa? Joka tapauksessa vastuu oli Pilatuksen. Hänen oli tehtävä päätös. Sen sijaan hän jättikin päätöksenteon kansanjoukolle. Hänen olisi pitänyt olla ääni, mutta hän oli vain kaiku. Kansanjoukosta tuli ratkaiseva tekijä hänen elämässään. Kun kansa vaati vangin vapauttamista, Pilatus nähtävästi arveli, että tässä olisi hänelle mahdollisuus päästä vaikeasta tilanteestaan. Epäilemättä hän käytti sanoja »juutalaisten kuningas» pilkallisessa mielessä, mutta hän uskoi kuitenkin kansan suostuvan hänen ehdotukseensa.
10.Johannes kertoo Pilatuksen ponnisteluista päästää Jeesus vapaaksi. Roomalainen oikeudentunto veti toiseen suuntaan, mutta keisarin pelko toiseen. Hän tiesi - ja juutalaiset tiesivät - ettei hänen hallintonsa Palestiinassa kestänyt lähempää tutkimista.
11."Kiihoittivat (anaseiè)", panna liikkeelle ylöspäin, kohottaa. Juutalaisten sanhedrinin mukaan Jeesus oli jo tuomittu kuolemaan lain rikkojana, ja ylipappien arvovalta kärsisi suuren tappion, jos hänet nyt vapautettaisiin.
12.Pilatus teki kysymyksen saadakseen heidät tuntemaan, että heillä oli lopullinen ratkaisu käsissään.
13.Sana "taas" ei merkitse sitä, että he olisivat lausuneet nämä sanat aikaisemmin, vaan että he lausuvat ne vastaukseksi Pilatuksen kysymykseen. Ellei Pilatus tiennyt, mitä tekisi, nämä kyllä tiesivät. Sekä kansan uskonnolliset johtajat että kiihotetut kansanjoukot vaativat ankarinta rangaistusta, julminta kuolemaa - ristiinnaulitsemista. Jeesus piti tuomita rikollisena, joka oli syyllistynyt valtionpetokseen. Tätä pidettiin kaikista rikoksista pahimpana, ja roomalaisen lain mukaan sen rangaistus oli ristiinnaulitseminen, tai sitten rikollinen heitettiin villieläinten eteen areenalle tai karkotettiin saarelle, rikollisen asemasta riippuen. Rooman kaukaisemmissa maakunnissa se merkitsi käytännössä yleensä ristiinnaulitsemista.
14.Jo kolmannen kerran Pilatus julisti Jeesuksen syyttömäksi. Seuraukset ovat aina surulliset, kun harkinta vaihdetaan huutoäänestykseen.
15.Muodollisesti Pilatus luovutti Jeesuksen roomalaisen kapteenin (sadanpäämiehen) ja teloituksesta vastaavan sotaväenosaston haltuun. Hän ei tunnustanut mitään korkeampaa tuomioistuinta, joka olisi ollut kansanjoukon toiveiden yläpuolella. Pilatuksella ei ollut asiassa enää mitään sanomista. Päättäjä oli kansanjoukko. Roomalaisten ruoskinta oli kauhea rangaistus. Josefuksen mukaan vankeja toisinaan ruoskittiin, kunnes sisälmykset ja luut tulivat näkyviin.
Jeesusta pilkataan
16.Nämä olivat Pilatuksen henkivartiostoon kuuluvia sotamiehiä, jotka olivat nyt vartiovuorossa. Sotilaat värvättiin Palestiinan ei-juutalaisesta väestöstä. He olivat tulleet Pilatuksen mukana Kesareasta pitääkseen yllä järjestystä Jerusalemissa juhlan aikana.
17.Jeesus kantoi sen orjantappurakruunun, jonka me olisimme ansainneet, jotta me saisimme kantaa sitä kirkkauden kruunua, jonka hän ansaitsi meille.
18.Tämä oli tavanomainen keisarille osoitettava tervehdys, jota tässä käytettiin ivallisesti Jeesuksen pilkkaamiseksi.
19.Kaikki tässä käytetyt verbit ovat imperfektimuodossa, mikä tarkoittaa sitä, että häpäisytoimet toistuivat useita kertoja. Jeesus oli itse ennustanut, että näin myös tapahtuisi, Mark 10:34. Polvistuminen Jeesuksen eteen oli ivallista hellenistisen hallitsijan kunnianosoituksen matkimista. Sylkeminen on saattanut olla itämailla tapana olevan suutelemisen pilailevaa mukailua.
20.Miten kauan tätä jatkui, sitä ei tiedetä. Tavallisesti ristiinnaulittaviksi tuomitut vietiin alastomina teloituspaikalle ja heitä ruoskittiin matkalla. Koska Jeesus oli jo ruoskittu, tätä käytäntöä ei tällä kertaa noudatettu.
Jeesus viedään Golgatalle
21.Aleksanteri ja Rufus lienevät olleet isäänsä tunnetumpia Markuksen kirjoittaessa evankeliumiaan. On mahdollista, että Rufus on sama, joka mainitaan Room 16:13. Vain Markus mainitsee tämän sukulaissuhteen. Kenenkään ei tarvitse kadehtia Simonia, joka kantoi Jeesuksen ristiä. Meillä on kaikilla oma ristimme kannettavana. Reitti, jota kuolemaantuomitun oli kuljettava, kulki tavallisesti vilkkaimpien katujen kautta. Tarkoitus oli herättää pelkoa kansassa.
22.Paikkaa kutsuttiin muotonsa vuoksi pääkallonpaikaksi tai pääkalloksi. Golgata oli kaupungin ulkopuolella, mutta melko lähellä kaupungin muuria (Joh 19:20). Sekä juutalaisen että roomalaisen tavan mukaan teloitukset tapahtuivat kaupunkien asuttujen alueiden ulkopuolella. Ks. 3 Moos 24:14; 4 Moos 15:35; 1 Kun 21:13; Apt 7:58.
23.Jeesus maistoi viiniä (Matt 27:34), mutta ei juonut sitä. Viini oli huumaavaa tuskien lievittämiseksi. Se oli kitkerän makuista. Matteus sanoo sen sisältäneen katkeraa nestettä.
Jeesuksen ristiinnaulitseminen
24.Ristiinnaulitseminen oli yksi kammottavimmista teloitusmenetelmistä, joita antiikin maailmassa tunnettiin. Tässä toteutui profeetallinen psalmi 22 (j. 19). Vaatteet olivat pyövelien palkka.
25.Kolmas hetki päivällä on kello yhdeksän aamulla. Johanneksen tieto (19:14), että se tapahtui kuudennella hetkellä päivällä, voi näyttää hiukan kummalliselta, kun luetaan muiden evankelistojen kertomukset. Useat tärkeät Raamatun käsikirjoitukset puhuvat »kolmannesta hetkestä», myös Joh 19:14:ssa, mutta kuudes hetkikin on selitettävissä. Juutalaiset jakoivat päivän neljään osaan ja kunkin niistä kolmeen hetkeen. Neljänneksen hetkiä kutsuttiin ensimmäisen hetken mukaan. Kolmas hetki ei siis ollut ainoastaan kello yhdeksältä, vaan yhdeksästä aina kello kahteentoista saakka. Markuksen kertomuksen mukaan Jeesus ristiinnaulittiin silloin kello yhdeksän ja kahdentoista välillä, ja Johanneksen mukaan kuudennen hetken vaiheilla.
26.Päällekirjoitus sisälsi enemmänkin tekstiä, mutta Markus mainitsee ainoastaan itse syytöksen. Matkalla teloituspaikalle kuolemaantuomittu kantoi valkeaksi kalkittua puukylttiä, tai sitten sitä kannettiin hänen edellään. Siihen oli merkitty musteella tai polttamalla Itänen rikkomuksensa. Tämä taulu kiinnitettiin ristiin hänen päänsä yläpuolelle.
27.Toinen näistä ryöväreistä otti vastaan pelastuksen ristillä (Luuk 23:40-43). He olivat väkivallantekijöitä. On erittäin todennäköistä, että molemmat ryövärit oli tuomittu maanpetoksesta. Tavallisten varkaiden ei katsottu ansainneen kuolemanrangaistusta, vaikka he olisivat tehneet väkivaltaa rikoksensa yhteydessä. On mahdollista, että he kuuluivat äärimmäisen kiihkeään seloottien puolueeseen, joka oli hyvin aktiivinen tuohon aikaan. Hyvällä syyllä voidaan olettaa heidän tulleen pidätetyiksi 15:7:ssä mainitun kapinan yhteydessä ja olleen näin Barabbaan joukkoa.
28.Tämä jae puuttuu joistakin vanhoista käsikirjoituksista. Se on yksi niistä harvoista Markuksen evankeliumin kohdista, joissa hän mainitsee profetian täyttymisen. Se viittaa Jes 53:12:een.
29.Ristiinnaulitsemista seuraamaan kokoontui aina paljon ihmisiä. Tässä erityisesti mainitut olivat mahdollisesti Suuren neuvoston jäseniä, tai sitten heillä oli ollut tilaisuus seurata tapahtunutta kuulustelua (14:58). On myös todennäköistä, että ylipapit pitivät huolta syytöksen levittämisestä kansan tietoisuuteen.
30.He pilkkasivat häntä myös sen syvän ristiriidan johdosta hänen vallasta kertovien sanojensa ja hänen silminnähtävän avuttomuutensa välillä.
31.Näissä syntisten suusta kuuluvissa sanoissa oli profeetallinen totuus. Ylipapit ja kirjanoppineet ikään kuin onnittelivat toisiaan voiton johdosta. Viimeinkin he olivat saaneet päätökseen sen, mitä olivat niin kauan suunnitelleet (3:6; 11:18; 12:12; 14:1).
32.Näissä sanoissa piilee kauhea pureva iva. Ylipapit pukivat ajatuksensa hurskaiksi sanoiksi, mutta he tunsivat ristillä riippujaa kohtaan vain halveksuntaa. He halusivat ensin nähdä ja sitten uskoa. Jumalan järjestys on päinvastainen, Joh 11:40.
33.Pimeys oli kello kahdentoista ja viidentoista välillä. Se ei voinut olla tavallinen auringonpimennys, koska oli täydenkuun aika. Aamos oli ennustanut Herran päivän yhteydessä tapahtuvasta auringon pimenemisestä (8:9), jolloin pimeys olisi aivan kuin joku »surisi ainokaista poikaansa» (8:10). Egyptissä synkkä pimeys tuli maan ylle ilmaisuna siitä, että Jumalan kirous lepäsi sen yllä (2 Moos 10:21).
34.Se, mitä tässä tapahtui, on nähtävä Getsemanen katkeran taistelun valossa, jolloin Jeesus suostui Jumalan tahtoon syntiuhriksi (14:36). 2 Kor 5:21 selittää tätä tapahtumaa.
Synti oli niin kauhistuttava, että kun Jumalan Pojan oli otettava tämä taakka päälleen, Isän Jumalan oli suljettava silmänsä ja korvansa häneltä. Isän ja Pojan välinen yhteys oli aina ollut avoin, mutta nyt se oli täydellisesti katkennut. Pimeys ei ollut ainoastaan Jeesuksen ympärillä, vaan myös hänen sisimmässään. Kello kolmen vaiheilla Jeesus huusi nämä sanat, jotka ovat myös Ps 22:2:ssa. Markus ei mainitse muita Jeesuksen ristillä lausumia sanoja.
35.On jokseenkin varmaa, että tällä tavalla sanat käsittäneet ihmiset olivat juutalaisia. Luultavasti he ymmärsivät tahallaan Jeesusta väärin ja sanoivat tämän ivallisesti. Monet juutalaiset lähteet ilmaisevat sen kansan keskuudessa vallinneen käsityksen, että Elia tulisi varjelemaan ja vapauttamaan viattomia ihmisiä heidän ollessaan suuressa hädässä, ja voidaan ajatella, että arvelu liittyy tähän uskomukseen.
36.Hapahko viini sammutti janon paremmin kuin vesi. Kysymyksessä ei ole se huumaava sekoitus, joka mainitaan jakeessa 23. Siksi Jeesus otti sen vastustelematta (Joh 19:30). Sekin, mitä sitten lausuttiin, on voinut olla pilkkasana, mutta hapanviinin antaminen oli heidän puoleltaan armelias teko.
Jeesuksen kuolema
37.Jeesus huusi nyt: »Se on täytetty» (Joh 19:30). Jeesus oli täysin tajuissaan siihen saakka, kun hän antoi henkensä. Huudon voimakkuus osoittaa, että hän ei kuollut samalla tavalla kuin ristiinnaulitut yleensä. Tavallisesti he kärsivät kauan, täysin loppuun nääntyneinä, ja menettivät lopulta tajuntansa. Tällainen oli se kuolema, jonka Jumala antoi hänen kuolla meidän syntiemme tähden.
38.Tämä oli sisempi esirippu, joka riippui pyhän ja kaikkeinpyhimmän välissä.
39.Sadanpäämies oli "centurion", sadan sotilaan päällikkönä oleva upseeri. Tämä upseeri oli seurannut ristiinnaulitsemista sen eri vaiheissa. Hän tiesi, että ei ollut tavallista kuolla sillä tavalla, kuin Jeesus kuoli. Se voima, joka näkyi kuoleman hetkellä, oli niin epätavallinen, että upseeri ilmaisi välittömästi tunnustavansa Jeesuksen jumaluuden.
40.Vain Markus mainitsee Salomen nimeltä. Nämä naiset olivat ensin seisseet aivan Jeesuksen ristin juurella (Joh 19:25). Nyt he olivat vetäytyneet hiukan kauemmas. He olivat galilealaisia naisia, jotka olivat seuranneet ja palvelleet häntä. Luuk 8:2 osoittaa, että he olivat parantuneet sairauksista. Toisen Marian lisänimi Magdaleena ilmaisee hänen olleen kotoisin Magdalan kaupungista, ja hänet erotettiin näin toisista, joilla oli sama etunimi. Salome oli Sebedeuksen vaimo (Matt 27:56) ja Jaakobin ja Johanneksen äiti. Nämä naiset olivat todistamassa Jeesuksen kuolemaa (jj. 40-41) ja hautausta (j. 47). Myöhemmin he saivat kohdata hänet ylösnousseena (16:1).
Jeesuksen hautaaminen
42.Tämä oli ns. ensimmäinen ilta, joka kesti iltapäivästä (klo 15) auringonlaskuun (klo 18). Markus selittää asiayhteydet ei juutalaisille lukijoilleen.
43.Parasta, mitä voidaan sanoa kunnianarvoisasta Joosef Arimatialaisesta, oli se, että hän odotti Jumalan valtakuntaa. Arimatia oli oletettavasti sama kuin Raama, Samuelin syntymäpaikka. Joosef oli juutalaisten Suuren neuvoston jäsen ja erittäin kunnioitettu mies. Juutalaisten laki määräsi, että puuhun ripustetut oli otettava alas ja haudattava ennen auringon laskua (5 Moos 21:23). Ellei näin tapahtunut, maa tuli saastaiseksi. Siksi ei voitu ajatella, että jonkun hautaus evättäisiin, ei edes rikoksentekijän. Normaalisti Jeesuksen perheenjäsenten tai hänen opetuslastensa olisi pitänyt pyytää hänen ruumistaan (vrt. 6:29). Maria ei luultavasti siihen kyennyt, eikä mikään viittaa siihen, että Jeesuksen veljet ja sisaret olisivat olleet Jerusalemissa. Opetuslapset olivat paenneet.
44.Vain Markus mainitsee tämän. Pilatus ihmetteli suuresti Jeesusta tämän ollessa vielä elossa, ja nyt hän sai ihmetellä vielä hänen kuolemaansakin. Se, että Jeesus kuoli niin pian ristillä, oli osa hänen uhrikuolemaansa liittyvästä salaisuudesta. Hän kärsi ruumiillisen kuoleman, mutta näin tehdessään hän itse antoi henkensä alttiiksi. Hän antoi itsensä kuolemalle.
46.Joh 19:39-40 kertoo myös Nikodeemuksen olleen mukana. Tapahtuma todistaa selvästi, että yhdelläkään mukana olijoista ei ollut lainkaan uskoa, että Jeesus nousisi kuolleista. He tekivät kaikkensa, jotta hautauksesta muodostuisi mahdollisimman arvokas. "Liinavaate (sindèn)" on erittäin hienoa kangasta. Tämän kangaslaadun käyttäminen osoittaa, että he halusivat kunnioittaa vainajaa erityisellä tavalla. Mikään ei ollut liian kallista, kun kysymys oli Jeesuksesta. Kivi oikeastaan vieritettiin haudan suulle. Sellaiset kivet muistuttivat myllynkiviä, ja ne olivat hyvin suuria ja painavia. Mainitaan erikseen, että sekä Maria Magdaleena että Maria, Jooseen äiti, näkivät, mihin Jeesus pantiin. Sillä oli heille merkitystä, kun he myöhemmin tulivat aamuvarhaisella sapatin jälkeisenä päivänä voitelemaan Jeesuksen ruumista. Kenenkään ei tarvinnut silloin näyttää heille tietä, sillä he tiesivät itse, mihin hänet oli pantu.
Jeesuksen ylösnousemus ja lähetyskäsky on seuraavalla sivulla!