27 Riivattu
Riivaajista puhutaan usein ja niiden olemassaolo tunnistetaan myös meidän aikana.
Markuksen evankeliumin luku 9:
14. Riivattu poika
(Rinnakkaispaikat: Matt. 17:14-20; Luuk. 9:37-43a)
Kun he tulivat muiden opetuslasten luo, he näkivät paljon kansaa heidän ympärillään ja kirjanoppineita väittelemässä heidän kanssaan.
15. Heti nähdessään Jeesuksen väkijoukko hämmästyi. Ihmiset riensivät hänen luokseen ja tervehtivät häntä.
16. Jeesus kysyi heiltä: "Mistä te kiistelette heidän kanssaan?"
17. Silloin joku kansanjoukosta vastasi hänelle: "Opettaja, minä toin poikani sinun luoksesi. Hänessä on mykkä henki.
18. Missä tahansa se käykin hänen kimppuunsa, se riuhtoo häntä, ja hänen suustaan tulee vaahtoa. Hän kiristelee hampaitaan ja jäykistyy. Minä pyysin opetuslapsiasi ajamaan hengen ulos, mutta he eivät kyenneet."
19. Jeesus vastasi heille: "Voi tätä epäuskoista sukupolvea! Kuinka kauan minun täytyy olla teidän luonanne? Kuinka kauan minun pitää kärsiä teitä? Tuokaa hänet minun luokseni."
20. He toivat pojan Jeesuksen luo. Nähdessään Jeesuksen henki kouristi heti poikaa. Tämä kaatui, kieriskeli maassa, ja hänen suustaan tuli vaahtoa.
21. Jeesus kysyi isältä: "Kuinka kauan tätä on hänellä ollut?" "Lapsesta asti", hän vastasi.
22. "Henki on monesti heittänyt hänet milloin tuleen, milloin veteen, tuhotakseen hänet. Mutta jos sinä voit jotakin, niin auta ja armahda meitä!"
23. Jeesus sanoi hänelle: "Jos voit! Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo."
24. Heti lapsen isä huusi: "Minä uskon! Auta minua voittamaan epäuskoni!(8)"
25. Kun Jeesus näki, että väkeä kokoontui, hän nuhteli saastaista henkeä sanoen: "Sinä mykkä ja kuuro henki, minä käsken sinua: lähde ulos hänestä äläkä enää mene häneen!"
26. Silloin henki huusi, ja kouristaen poikaa rajusti se lähti hänestä ulos. Poika meni aivan elottoman näköiseksi, ja monet sanoivatkin, että hän kuoli.
27. Mutta Jeesus tarttui hänen käteensä ja nosti hänet ylös, ja hän nousi.
28. Kun Jeesus oli mennyt sisälle, opetuslapset kysyivät häneltä heidän ollessaan keskenään: "Miksi me emme pystyneet ajamaan henkeä ulos?"
29. Hän vastasi heille: "Tätä lajia ei saa lähtemään muulla kuin rukouksella(9) ."
(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Mark. 9:14-29)
Jeesus parantaa riivatun pojan
14.Kirjanoppineet olivat varmasti mielissään siitä, että opetuslapset eivät pystyneet hallitsemaan riivaajaa (j. 18), ja tästä syntyi riita. Avuttomuus tarjosi mainion tilaisuuden, ei vain opetuslasten, vaan myös heidän opettajansa arvostelemiseen. Hänhän heidät oli varustanut. Tapahtumat vuoren juurella olivat eräs "syy", miksi Jeesus ei voinut jäädä ylös. Hänellä oli paljon työtä suoritettavana, eivätkä hänen opetuslapsensa pystyneet auttamaan.
15.Hämmästystä ei kyllä voida selittää niin, että Jeesuksessa olisi edelleen ollut jonkinlainen kirkkauden loiste. Hän oli kieltänyt kolmea opetuslasta kertomasta kenellekään, mitä oli tapahtunut. Eihän hän silloin itse voinut ilmaista millään tavalla vuorella kokemaansa kansalle. Ne, jotka olivat kokoontuneet paikalle, olivat ilmeisesti niin syventyneet tapahtumiin, etteivät huomanneet Jeesuksen tuloa. He luulivat hänen olevan vuorella, ja yhtäkkiä hän seisoikin siinä - juuri sillä hetkellä, kun he tarvitsivat häntä.
16.Henki itse ei voinut olla mykkä ja kuuro, mutta se vaivasi mykkyydellä henkilöä, jossa se sillä hetkellä asui. Jeesus ei tehnyt kysymystä siksi, ettei olisi tiennyt, vaan hänen tarkoituksensa oli vetää huomio pois opetuslapsista ja heidän nöyryyttävästä kokemuksestaan ja kiinnittää se itseensä (j. 19). Ensin ihmisen on tunnustettava oma riittämättömyytensä ennen kuin hän voi tulla Jeesuksen luo.
18.Jeesus oli varustanut opetuslapset voimalla ajaa ulos riivaajia, mitä he olivat tehneetkin aikaisemmin, mutta tällä kertaa he olivat voimattomia.
19.Jeesus ei puhunut tässä miehelle. Ei näytä siltä, että tältä olisi puuttunut uskoa, vaikka hän myöhemmin lausuukin niin (j. 24). Jeesus oli kyllästynyt kansanjoukkojen epäuskoon ja omien opetuslastensa heikkoon uskoon. Heidän epäuskonsa sitoi hänetkin maallisiin: Kuinka kauan minun täytyy olla teidän luonanne? Jeesuksen sanat muistuttavat Jumalan puhetta Israelille Ps 95:10: »Neljäkymmentä vuotta minä olin kyllästynyt siihen sukuun ja sanoin: 'He ovat kansa, jonka sydän on eksynyt, eivätkä he tahdo tietää minun teistäni'.»
20.Jeesus oli juuri puhunut taivaallisten lähettien kanssa siitä, mitä tapahtuisi Jerusalemissa, mutta hän ei ollut kiinnostunut vain suurista asioista. Hän, joka oli valmis kohtaamaan elämän ratkaisevat tilanteet, kohtasi myös sen hädän ja tuskan, mikä hänen tielleen tuli. Jeesus ei parantanut poikaa heti. Hänen tarkoituksensa ei nimittäin ollut vain ajaa hänestä ulos pahaa henkeä, vaan myös samalla opettaa. Hän neuvoisi opetuslapsille, kansalle ja tuleville sukupolville, miten paholainen ajetaan ulos. Se tapahtuu siten, että tunnustetaan Jumalan voima ja uskotaan häneen. Tätä erityistä lajia ei voitu karkottaa ilman rukousta ja paastoa (j. 29).
21.Mies tunsi olevansa yhtä poikansa kanssa, kuten kanaanilainen nainen, Matt 15:22. Sanat "pienestä pitäen" viittaavat vauvaikään. Riivattu oli vielä lapsi.
23.Jeesuksen "jos" oli vastaus miehen "jos"-sanaan (j. 22). Usko ei milloinkaan pyydä sellaista, mikä on typerää tai väärää. Sellaiset rukoukset eivät ole peräisin uskosta. Kysymys ei ole siitä, voiko Jeesus, vaan siitä, onko meillä uskoa häneen. Miehen uskoa ei varmastikaan erityisemmin vahvistanut opetuslasten epäonnistunut yritys parantaa hänen poikansa. On mahdollista, että hän koki järkytyksen, kun se ei onnistunutkaan. Lienee ollut tunnettua, että he olivat aikaisemmin olleet suureksi avuksi tällaisissakin tapauksissa. Hän, joka pystyy mihin tahansa, tekee mielellään mahdottomalta näyttäviä tekoja.
24.Tulee käyttää sitä uskoa, mikä on, vaikka se olisi heikko, eikä odottaa sen kasvamista ja lujittumista. Epäuskoa vastaan on taisteltava Jeesuksen nimessä. Mies piti tärkeämpänä siitä epäuskosta eroon pääsemistä, jossa hän luuli olevansa, kuin sitä, että Jeesus parantaisi pojan. Se ei merkinnyt sitä, että paraneminen olisi ollut hänelle vähäisempi asia, mutta hän ymmärsi, että hänen omalla uskollaan olisi tärkeä merkitys siinä, mitä mahdollisesti tapahtuisi. Riivaaja kouristi poikaa kovasti, mikä viittaa siihen, että se ei millään olisi halunnut jättää uhriaan, mutta sillä ei ollut mitään valtaa, kun Jeesus käski sen lähteä ulos. Jeesus suoritti täydellisen työn. Hän ajoi riivaajan ulos, nosti pojan ylös.
28.Opetuslasten mietteet johtuvat luonnollisesti siitä, että heidät oli varustettu tekemään sellaista, mihin he nyt eivät pystyneet. Heidän oli saatava tietää syy, miksi eivät olleet onnistuneet. Ehdot he saivat kuulla häneltä, joka oli antanut heille kyvyt. Ei näytä siltä, että opetuslapset olisivat tunteneet syyllisyyttä kykenemättömyydestään. He olivat vain ihmeissään ja valittivat, että heidän aikaisemmin saamansa lahjat eivät osoittautuneetkaan riittäviksi tällaisessa tilanteessa. He painottavat sanaa me, sillä he olivat selvästi nähneet, että hän itse kykeni ajamaan riivaajan ulos. Aikaisemmin he olivat ajaneet ulos monia riivaajia, 6:13. Markus tyytyy kertomaan tapahtuman vaikutuksesta opetuslapsiin, mutta Luukas (9:43) mainitsee myös, että kaikki hämmästyivät Jumalan valtasuuruutta. He ymmärsivät, että ihmeen teki Jumala.
29.Opetuslapsille oli annettu tarvittavia kykyjä, mutta niiden käyttäminen riippui heidän suhteestaan Jumalaan. Tämä ilmeni rukouksena ja paastona. Sanat "ja paastolla" puuttuvat kahdesta vanhasta käsikirjoituksesta. Sanat "tätä lajia" ilmaisevat, että riivaajia on useita eri lajeja, samoin kuin ihmisissä on eriasteista pahuutta. Kaikki pahat henget ovat ihmistä vahingoittavia, vaikka eivät olekaan yhtä vaarallisia. Kun paha henki lähtee ihmisestä ja etsii paikkaa, mihin asettuisi, mutta ei löydä, Jeesus sanoi sen palaavan takaisin varautumattomaan ihmiseen ja tuovan tullessaan seitsemän muuta henkeä, jotka ovat pahempia kuin se itse, Matt 12:45. Kun tällaista riivaajien vallassa olevaa ei voitu vapauttaa kuin rukouksella ja paastolla, on ilmeistä, että opetuslapset eivät olleet riittävästi hoitaneet omaa sisäistä elämäänsä. Mikään kyky sinänsä ei ole riittävä, ellei se, jolle se on annettu, elä ylevän kutsumuksensa mukaisesti. Matteus mainitsee myös (17:20), että syynä heidän voimattomuuteensa oli epäusko. He luottivat kerran saamaansa kutsumukseen ja tuskin ajattelivat, että on muitakin ehtoja, nimittäin rukous ja usko, jotta he voivat olla Jumalan käytössä. Vain elämällä jatkuvasti Jumalan yhteydessä voimme luottaa siihen, että hän voi auttaa ja käyttää meitä. Kun tiedämme hänen olevan meitä lähellä, se muistuttaa meitä siitä, että hän tahtoo kuulla avunhuutoamme. Kukaan ei ollut täydellinen tässä tilanteessa, ei isä poikaansa rakastaessaan ja hädässään eivätkä opetuslapset. Vain Jeesus pystyi ajamaan riivaajan ulos ja vapauttamaan pojan.
Jeesus puhuu jälleen kuolemastaan -sivu on seuraavana